Joulun taikaa vai aikaa vaan olla perheen kesken

Joulu oli pienenä vuoden parhainta aikaa kun sai viettää sen perheen ja sukulaisten kanssa. Sitten kuitenkin isovanhempani muuttivat pieneen kerrostaloasuntoon ja kaikki kävivät vain päivällä kahvilla siellä. Aattoilta vietettiin jokainen omassa kodissa. Sitten veljeni alkoi tekemään pukkikeikkaa ja aatto vietettiinkin autossa katsoen miten muilla vietettiin joulua ja pukki kävi ilahduttamassa lapsia. Sitten sukuni päätti viettää yhteisen joulun ja minä vietin sen mummuni kanssa kaksin, koska olin kipeenä. Se oli ehkäpä ratkaisevin hetki, jolloin en enään tykännyt joulusta vaan se oli päivä muiden seassa. Sitten veljeni vietti aaton tyttöystävänsä luona ja ei avattu enään yhdessä lahjoja vaan kaksin äidin kanssa ja olin niin isokin että tiesin mitä sain lahjaksikin. Ensimmäinen joulu ukkoni kanssa oli vuonna 2011, olimme tunteneet puoli vuotta. Olimme koko pyhän ajan kaksin hänen luona, oli ehkä ihanin joulu pitkästä aikaa. Sen jälkeen olemme viettäneet joulut anoppilassa paitsi 2 vuotta sitten ku odotin äijää, silloin kävin aamulla sykkeet tarkistamassa äityispolilla.

Meille joulu on erilainen juhla, koska vietämme sen ukon vanhempien luona 650km päässä kotoa ja minun suvustani. Kotonamme ei joulua juurikaan laiteta, tällä hetkellä löytyy vaan keittiön ikkunasta lumihiutale-koristeita muttei mitään jouluista. Se että olemme joulun muualla tarkoittaa että emme laita joulukuusta kotiin, mitä tekisimme kuusella, joka kuihtuu sinä aikana kun olemme poissa. En siis omista joulustressiä siitä että kotimme ei näytä supersiistiltä ja koristellulta kuin joululehtien sivuille kuvatut kodit.Meillä ei lapsikaan saa kauheaa määrää lahjoja, koska onhan hänellä synttärit viisi päivää joulun jälkeen. Eikä hän vielä edes ymmärrä niiden päälle kauheasti, vain muutama tarkasti harkittu riittää takaamaan pitkäksi ajaksi iloa 2-vuotiaalle.

Anoppilassa laitamme ehkä jo tänä jouluaattona kuusen jos tuntuu ettei pikku äijä riehuessaan kaada sitä. Paikalla on anoppi ja appiukko sekä me. Ruokailut eroaa siitä mihin olen tottunut, aattona syödään riisipuuro ja joulupäivänä sitten jouluruokaa.

Äitini luona käymme ennen lähtöämme syömässä ja avaamassa minun sukuni antamat lahjat. Tällöinkin paikalla on vaan me ja äitini. Kotonani jouluaattona on perinteisesti riisipuuro odottamassa kun herään ja päivällä syödään sitten monipuolisesti jouluruokaa.

Ehkä sitä vielä joskus pääsee viettämään joulua omassa rauhassa perheensä kesken juuri niin kuin itse haluaa. Ja pääsee laittamaan kotiinkin jo joulua koristeineen ja kuusineen.

Erilaista elämää omituisen otuksen silmin

Omituinen otus eli minä kirjoittaja tulen tässä blogissa jakamaan omaa elämääni rajoitetusti ainakin näin aluksi. Perustietoja kuitenkin 26-vuotias yhden pikku äijän äiti ja yhden ukon akka. Asun rivitalon keskimmäisessä kolmiossa perheeni kanssa, kunnassa ison kaupungin vieressä. Käyn töissä nuoriso-ohjaajana osa-aikaisesti ja äijäni on hoidossa vuoropäiväkodissa. Kuljen autollani tai moottoripyörälläni ku pääsen yksin liikkeelle.

Erilainen elämäni on monelta kantilta. Olen yksinhuoltajan lapsi, joka on hyvin vähä ollut tekemisissään isänsä kanssa nykyään en ollenkaan. Opiskellut toisella paikkakunnalla ja asunut 3kk ulkomailla työharjoittelun takia. Olen kolmen lapsen kummitäti. Olen naimisissa 13 vuotta vanhemman miehen kanssa. Menimme kaksin maistraatissa naimisiin, eikä hääjuhlaa ole vieläkään pidetty ja 3. hääpäivä on ensi viikolla. Äijäni on saanut alun hedelmöityshoidoilla, koska en voi saada lasta ilman lääkärin apua. Syntynyt suunnitellulla sektiolla rv39, koska omituisena istui loppuun asti mahassa. Äijämme ei saanut ristiäisiä tai nimiäisiä, koska vanhemmat eivät tykkää olla juhlien keskipisteenä. Samoin kävi 1v juhlien mitä siirrettiin ja siirrettiin kunnes ne vaan jäi pitämättä. Saa nähä kuinka 2v juhlien käy.

Nyt jo saattaa joku tunnistaa näistä erilaisista tunnusmerkeistä 😀